EI MENNYT NIIN KUIN SUUNNITTELIN

Nimittäin loppuvuosi. Jotenkin olin varma että taas tulee se sama syksy, samat rutiinit, sama kylmyys ja ensilumi. Sama joulu joka vuosi jonka vietän yksin ja turhaudun jouluhehkutuksiin koska en välitä joulusta. Joka vuosi se fiilis joulusta että ei taas. Jotenkin kaikki pyöri samaa kehää vaikka pääsin pois ehkä hieman ahdistavasta työstä ja ajattelin alkaa kahlata uusia uria. Positiivista siis. Mutta jotenkin asiat ei mennytkään niin miten ajattelin – tein extempore -päätöksen, irtisanoin edellisen kotini ja tajusin että mulla on kaksi viikkoa aikaa löytää uusi koti. Siinä samassa asuntorumbassa löytyi myös parisuhde. Toinen käsi tietokoneen näppäimistöllä ja toisessa puhelin, kun yritin hoitaa asuntoasioita. Tavallaan pidin siitä että on pieni kuumotus päällä. Työelämässä pidän samasta tunteesta että nyt mennään tai muuten kohta on kiire. Pieni paine siitä että deadlinet iskee päälle, pitää hyvää rytmiä yllä. Silloin on vain pakko tehdä.

Löysin asunnon ja vanhojen kaavojen mukaan tulin pois keskusta-alueelta mihin en olisi heti edes uskonut.. mutta tämäkin on vain ollut vain kivaa. Olen yllättynyt todellakin kaikesta. Ehkä kannattaisi rikkoa useammin rajoja ja kokeilla uusia juttuja, hah! Vaihdoin myös kuntosalia ja eroahdistuksen jälkeen uusi on melkein vanhaakin parempi.

Elämä siis hymyilee moneltakin kantilta aika isosti nyt. Ikinä ei saa luovuttaa tai lopettaa uskomasta. Mitään elämässä ei voi ennustaa ja yleensä kaikki tapahtuu juuri silloin kun sitä on vähiten odottanut. Kliseitä mutta valitettavasti kyllä totta.

Muistathan, että löydät mut esimerkiksi instagramista suvivarjonen ja snäpistä konnakoo! Nähään siellä. <3

 

Kommentit

kommenttia